"Yritän välttää liikaa kaavamaisuutta harjoittelutilanteissa, vaikka joissakin koulutustilanteissa ja varsinkin kokeneemalla koiralla koen siitä olevan hyötyä.Tarkoitukseni on luoda yllätyksellisiä harjoituksia. Olen huomannut sen vaikuttavan positiivisesti työskentelyvireeseen ja nopeuteen.
Tällä tavoin ennakointia voidaan myös välttää.Pyrkimykseni on myöskin lopettaa harjoitukset sopivana ajankohtana, kun koiran viretila on vielä korkeimmillaan.Jos kouluttaminen rupeaa tuntumaan liian helpolta lisätään häiriötä, mielikuvitus on rajaton.Bokserin kohdalla koen erittäin tärkeäksi ehdottomuuden ohjaajan taholta, ainakaan kilpailuvalmiilla koiralla ei saisi olla vaihtoehtoja toiminnalle.Joskus sen saavuttaminen voi vaatia yllättävän paljon vaatimisharjoituksia.Bokserille pystyy luomaan todella energisen, näyttävän ja varman suorituksen mikäli sen kaikki energia pystytään kanavoimaan tekemiseen."

Maikki  (kirjoitettu vuonna 2000)

Heti kun pentu on poistunut pentulaatikosta emänsä hoivista ja on kotiutunut uuteen ympäristöönsä,
aloitan alkuharjoitukset kentällä tai muussa sopivassa paikassa.
Harjoituksissa pennun tulisi olla levännyt, eikä sitä tule ruokkia ennen harjoittelua.
Leikin pennun kanssa saalisleikkejä patukalla tai muulla saalisesineellä niin kauan, kun koen sen kyseisellä yksilöllä tarpeelliseksi.
Näissä leikeissä pennun tulisi olla aina kytkettynä koulutusliinaan. Tällä varmistetaan, että se ei pääsisi juoksentelemaan itsekseen kentällä saaliinsa kanssa.
Otan myöskin tässä vaiheessa jonkin `virityssanan` käyttöön, jotta pentu oppisi tietämään jo sanan kuultuaan, mitä ollaan menossa tekemään. Hyvin nopeasti tämä sana alkaa toimia työskentelyvireen nostajana.
 

Myöhemmässä vaiheessa koiran työskentelyvire on nostettavissa lähes missä tilanteessa hyvänsä, pelkästään virityssanan kuultuansa.
Käytännössä alkuharjoitukset tapahtuvat niin, että pentua aktivoidaan saaliskäyttäytymiseen liikuttamalla saalisesinettä koirasta poispäin myöskin itse liikkuen.
Tarkoituksena olisi, että koira olisi itse aktiivinen ja tavoittelisi saalista sekä kävisi siihen kiinni mahdollisimman lujalla otteella. Tässä tilanteessa pennun tulisi aktiivisesti vetämällä/vastustamalla voittaa lelu itselleen.
Näissä leikeissä pennun tulisi tuntea itsensä vahvaksi ja selvitä `voittajana`.
Opetan samalla pennulle myöskin saalisesineen tarjoamisen takaisin itselleni, jonka se voittaa kevyen vastustamiseni jälkeen.
Harjoitus tulee lopettaa siinä vaiheessa kun pennun vire on korkeimmillaan.
Leikin pääteksi pentu saa aina kantaa saalisesineen autolle.

Lisään vähitellen vaativuutta leikkiin pennun voimavarojen ja itsetunnon mukaan.
Lähinnä suojeluharrastusta ajatellen, pentua kannattaa myöskin kosketella kylkiin tai taputella kevyesti samalla kun se puree voimakkaasti patukkaan.
Mielestäni koiran kanssa ollaan silloin valmiita etenemään koulutuksessa, kun se jo ´virityssanan` kuultuaan , ilman muita ärsykkeitä tietää mitä ollaan menossa tekemään (motivaatioesine piilossa).
Tässä tilanteessa mikään muu kuin toiminta ohjaajan kanssa ei saisi sitä kiinnostaa.

Oikeudenmukaisuus ja johdonmukaisuus

Pennun kannalta on tärkeää, että ollaan alusta asti oikeudenmukaisia ja johdonmukaisia.
Positiivisella vahvistamisella saavuttaa parhaimman lopputuloksen, eli pentua kehutaan useammin oikeasta käyttäytymisestä kuin rankaistaan ei-toivotusta toiminnasta.Pennun, niin kuin aikuisen koirankin tulee aina ymmärtää mistä mahdollinen rankaisu johtuu.
Tämä on tärkeää pennun ja omistajan välisen luottamuksen syntymiselle.Turha käskyttäminen on syytä unohtaa, jotta sanat eivät menettäisi merkitystänsä.Esimerkiksi luoksetulo on helppo opettaa ulkoillessa leikin varjolla siten, että pentua kutsuttaessa palkitaan se aina makupaloilla taikka kehuilla ja päästetään takaisin juoksentelemaan.Sisälle mentäessä en koskaan kutsu pentua luokseni, vaan vaivihkaa kytken sen kiinni jolloin pentu ei
tässäkään tilanteessa yhdistä luoksetuloa ikävään asiaan.(sisälle joutuminen)Pentua kannatta kuljettaa mahdollisimman paljon mukana, jotta se saisi jo nuorella iällä paljon positiivisia kokemuksia.

Tottelevaisuusliikkeiden alkuharjoitukset

Uudet liikkeet opetan yleensä makupalalla rauhallisissa olosuhteissa ja leikin varjolla.
Aloitan harjoittelun kentällä yleensä seuraamisella, joka on mielestäni hyvä mittari viettitason arvioimiseen.
Aluksi harjoittelemme liikkeitä pieninä palasina, mieluiten yhtä asiaa kerrallaan harjoitellen.
Tavoitteeni on opettaa liikkeet alusta asti mahdollisimman oikein ja aika pian alan hakea myöskin liikkeisiin nopeutta javarmuutta motivoinnin ja pakotteiden avulla.

Seuraaminen

Ennen varsinaisen harjoittelemisen aloittamista, olen pennun kanssa lenkkeillessä ja muutoinkin pyrkinyt vahvistamaan pennun kontaktinhakupyrkimyksiä kehumalla sitä tai palkkaamalla sen ensivaiheessa ohjaajaan kohdistuvasta kontaktista.
Aluksi näihin harjoituksiin ei liity minkäänlaisia käskysanoja.
Myöhemmin pyrin aina palkkaamaan pennun näissäkin tilanteissa oikeasta seuraamispaikasta.
Tämän jälkeen liitän käskyn ´seuraa´ tilanteeseen, jossa koira on oikealla paikalla ja palkkaan välittömästi.
Tällä tavoin pentu oppii tavallaan jo seuraamisen ennen kuin varsinainen harjoittelu aloitetaan.
Varsinaisen harjoittelun aloitan `seuraa` käskyyn reagoimisesta.
Koiran ei välttämättä tarvitse istua ohjaajan sivulla, mutta usein se keskittyy tällä tavoin paremmin tehtäväänsä.
Käsky ´seuraa`, ja edellämainittujen harjoitusten johdosta se pyrkii ottamaan kontaktin ja hakee oikeata paikkaa, josta se saa palkkioksi saalisesineen ja leikkiä.
Tällä tavoin pentu oppii reagoimaan käskyyn nopeasti, mikä on tärkeää ennen kuin lähdetään etenemään.
Kun lähteminen sujuu hyvin niin pikkuhiljaa matkaa voi pidentää muutamilla askelilla ja niin edelleen.
Koska koiralle on jo tähän mennessä luotu hyvä työskentelymotivaatio, käytän pakotteita aina tarvittaessa liikkeen korjaamiseen.
Seuraamaan lähtemistilanteita vaihtelen jatkuvasti. Välillä sivulta istumasta suoraan ja myöhemmin kaikista liikeasennoista.
Palkkaamisen tulee aina tapahtua oikeasta seuraamisasennosta. Mikäli koira tekee virheen niin ohjaaja ei jatka etenemistään vaan antaa välittömästi riittävän vahvuisen pakotteen, minkä jälkeen koira palkataan alkuvaiheessa aina.
Myöhemmässä vaiheessa kun liike on pakotteen avulla korjattu oikeaan asentoon, riittää vaihdellen muu positiivinen palaute `kehuminen` ja välillä saaliilla palkkaaminen.
 
 

Palkkio

Palkkio voi olla joko sanallinen palaute( kehuminen), fyysinen (taputus),saalispalkka (patukka, pallo, riepu yms.) ,tai makupala ( riittävän herkullista koiran mielestä).
Palkkioita kannattaa käyttää säästellen, aluksi palkataan aina ja koiran edistyessä palkkaamista vähennetään tilanteen mukaan.
Tällä tarkoitan lähinnä sitä, ettei koiraa turruteta kehuihin yms. palkkioihin jolloin niiden merkitys vähenee ja koulutuksessa ei päästä eteenpäin.
Palkkion antamisessa on tärkeätä sen nopeus ja oikea-aikaisuus jotta koira ymmärtäisi sen tarkoituksen.
Käytän makupaloja nuorelle koiralle lähinnä uusien liikkeiden teknisessä opettelussa, ja se tapahtuu aina rauhallisissa olosuhteissa esimerkiksi kotona.
Tällöin pentu ei käy ylikierroksilla ja se kykenee oppimaan liikkeet helpommin teknisesti.
Makupalat ovat pääasiallinen palkka myöskin peltojälkiharjoittelussa.
Kehuminen ja taputukset kuuluvat koulutustilanteisiin aina ja loppuun asti, ja koiran pitkäjännitteisyyttä tulee kasvattaa jatkuvasti eteenpäin.
Saalispalkka, se millä luodaan koiralle hyvä ja kestävä työskentelymotivaatio, aikaisemmin mainittujen saalisharjoitusten avulla (katso kohtaa alkuharjoituksista).
Pitkäjännitteisyyttä tulee kasvattaa myöskin saalispalkkion suhteen, palkkauskertoja vähennetään pikkuhiljaa ja palkkioita käytetään vaihtelevasti.
Palkkaamisen jälkeisen leikin pituuteen kannattaa myöskin kiinnittää huomiota. Edistyneemmällä koiralla harjoituksen alussa ei kannata väsyttää koiraa liian pitkällä leikillä, vaan usein pelkän saalisesineen antaminen riittää palkkioksi.
Lopuksi, ennen kentältä poistumista voi leikkiä sitten pidempään.
 

Pakote

Pakotteita voi olla monenlaisia, se saattaa olla esimerkiksi kädellä pysäyttämistä, estämistä, koulutusnarusta nykäisy tms..
Pakotteen tarkoitus voi olla joko virheen korjaaminen, tai suoritusnopeuden ja varmuuden hakeminen liikkeisiin.
En käytä pakotteita ennen kun koira varmasti osaa asian ja tietää mitä sen kuuluisi tehdä.
Pakotteen antaminen tapahtuu siten, että kun koira tekee virheen, niin riittävällä voimakkuudella annetaan pakote.
Pakotteen voi antaa joko koulutusnarusta nykäisemällä tai muulla tavoin. Pääasia, että se tulee juuri tälle yksilölle riittävällä voimakkuudella.
Pakotteen tulisi olla myöskin mahdollisimman nopea, konfliktinomainen.
Alkuvaiheessa palkkaan koiran aina välittömästi pakotteen jälkeen. Palkkion on tultava salamannopeasti, jotta koira ei oppisi väistämään.
Tällä tavoin pyrin saavuttamaan koiralle pakotteista aktivoitumista, jolloin koira nostaa virettänsä pakotteen jälkeen.
Koira ei saisi missään nimessä passivoitua pakotteesta.
Pakotteiden ja palkkion/positiivisen palautteen oikea aikaisuus on kaikkein merkityksellisintä lopputuloksen kannalta.
 
 

© Apfels